Television kalibrointi Gigantissa

Television kalibrointi Gigantissa

Iltalehdessä kerrottiin vastikään, että television kalibrointipalvelu on päässyt tv-kauppiaiden myyntipuheisiin. Ihmettelin itsekin, että mikä ihmeen kalibrointi. Minulla ei ole ollut televisiota enää vuosiin. Minulle riittää tietokoneen ruutu ja internet, josta se sama sisältö kuitenkin löytyy.

Digiaika on tuonut ihmeellisiä ongelmia kuluttajan elämään. Gigantin kalibrointipalvelusta muistui mieleeni eräs vuosia sitten sattunut tapaus. Elettiin vuotta 2007, kun perheemme päätti hankkia ensimmäisen digiboksinsa. Kävelin tietysti Giganttiin, koska olin saanut sieltä hyvää palvelua aiemminkin.

Halusin tietysti parasta. Kahden virittimen tallentavat digiboksit olivat vielä silloin paljon kalliimpia kuin tavalliset, mutta perheessämme nauhoitettiin paljon tv-ohjelmia, joten pakkohan sellainen oli ostaa.

Handan dvb-t 6000. 160 gigatavua muistia eli 80 tuntia tallennusaikaa. 400 euroa. Vein digiboksin tyytyväisenä kotiin.

Huomasimme kuitenkin muutaman viikon kuluessa, että laiteella oli tapana temppuilla. Sillä oli tapana jäädä jumiin, ja vain virran katkaiseminen auttoi. Se saattoi jättää ajastettuja ohjelmia tallentamatta, ja jos se jäi jumiin tallennuksen aikana, tallennus katosi levyltä. Erään kerran kun poistimme katsomamme ohjelman, päätti kone poistaa samalla myös erään toisen ohjelman, jota emme halunneet poistaa.

Luonnollisesti veimme laitteen huoltoon, ja Gigantti antoi samaa mallia olevan lainalaitteen. Pian sen jälkeen huomasimme, että laite on samaa puuta klooninsa kanssa. Minulle valkeni, että kyseinen laite oli keskeneräinen tekele, eikä sen olisi pitänyt olla kaupanhyllyllä.

Koska en tietenkään ollut tyytyväinen, lähdin vaatimaan rahojani takaisin tai toisen merkin laitetta. Vaihtotiskillä murheeni eivät kuitenkaan kiinnostaneet, vaan sain toisen varalaitteen, joka oli samaa mallia, mutta valikoiltaan hieman erilainen. Parin päivän päästä sekin laite jäi jumiin kesken tallennuksen.

Melkoisen rumban jälkeen Gigantti lupasi uuden Vision-merkkisen digiboksin samoilla ominaisuuksilla. Kertakaikkisen surkean asiakaspalvelukokemuksen jälkeen saimme toimivan digiboksin, joka lopulta palveli meitä noin 7 vuoden ajan.

Hyvä palvelu vaihtotiskiltä alkaen olisi voinut estää koko episodin. Tapaus kuitenkin paljasti sen, miten ohjelmistovirheisiin suhtauduttiin. Maahantuojakin oli etsinyt laitteesta fyysistä vikaa, mutta eihän sellaista tietenkään löytynyt – vika oli ohjelmistossa. Vasta kolmen viallisen laitteen jälkeen asiakaspalvelu uskoi, että olin oikeassa.

Jos siis televisio täytyy kalibroida toimiakseen oikein, eikö se tarkoita sitä, että valmistaja on tehnyt vain huonon tuotteen? Onko huono kuva vika vai ominaisuus?

Anttilan konkurssimyynti sopii Anttilan brändiin

anttilan-konkurssimyynti

Olen käynyt Anttilassa lapsesta saakka. Teinikäisenä suuntasin aina ensimmäisenä DVD-hyllyille. Nuorena Lahden Anttila oli melko samanlainen tavaratalo kuin kaikki muutkin. Nyt kun asiaa ajattelee, niin onhan se melko ruma rakennus. Eikä Anttilan brändikään ollut mitenkään houkutteleva.

Anttilassa oli jotain 90-luvun tuntua, jotain lamafiilistä ja neuvostoliittoa. Brändi ei oikein soveltunut mihinkään kategoriaan. Se ei tuntunut halpisketjulta, mutta ei se mikään Stockmannkaan ollut.

Mutta konkurssi muutti kaiken. Nyt porukkaa lappaa sisään sitä mukaa kuin alennukset kovenevat. Palaset loksahtivat kohdalleen – Anttila on kuin onkin halpisketju.

Anttilan mainonta oli kuitenkin parantunut viime vuosina. Anttilan hintakapina-kampanjan värimaailmassa ja fonteissa oli jotain särmää. Se oli retromaista, jotenkin tyylikästä. Kampanjan fontti olisi sopinut hyvin logoonkin. Se olisi erottautunut.

Jos kuluttaja on hämmentynyt, eikä tiedä minkälaiseen kauppaan hän on menossa, hän ei ehkä mene sinne. Mutta kaikki tietävät, mitä konkurssimyynti tarkoittaa. Mielikuvat ratkaisevat.

Suomalaiset eivät osaa markkinoida

Suomalaiset eivät osaa markkinoida. Aika ajoin näin väitetään. Suurelta osin se pitää paikkansa. Missä vika?

Tarinoissa. Suomalaiset yritykset ovat huonoja kertomaan tarinoita. Tätä mieltä on Bruce Oreck, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.

”Kertokaa tarinaa. Puhukaa maailman laidalla, äärimmäisissä olosuhteissa jalostuneista arvoista – aitoudesta, puhtaudesta, rehellisyydestä. Paikasta, jossa luontoäiti on antanut parastaan.”

Kun Nokia vaihtoi Windows-kauppiaaksi, ihmettelin sitä, miksi Nokia jatkoi tasapaksun markkinoinnin linjalla. Nokia lanseerasi huipputuotteita, mutta niiden nimissä oli aina jokin samantekevä numeroyhdistelmä, kuten 925, 950, 1234. Innovatiivinen Lumia 1020 oli varustettu 41 megapikselin kameralla, mutta ei kukaan ei keksinyt sille parempaa nimeä. Muistat varmaan legendaarisen Nokia Communicatorin. Muistatko sen numerosarjan? Ehkä muistat. Minä en.

Myös minä olisin toivonut Nokian hyödyntävän Suomi-brändiä. Made in Finland, Land of the Polar Bears. Näin jo mielessäni Ilmarin jättävän Sammon sikseen ja takovan Lumia kymppikakskymppistä lumen ja tunturien keskellä. Mutta ei. Suomalainen ei osaa markkinoida.